Bysantin valtakunnan rikas historia ja merkitys

Bysantti, joka tunnetaan myös nimellä Bysantti, oli Itä-Rooman valtakunta, joka oli olemassa vuosina 330–1453 jKr. Sen perusti Konstantinus Suuri vuonna 330 jKr, joka muutti Rooman valtakunnan pääkaupungin Roomasta Konstantinopoliin (nykyajan Istanbul) ja vahvisti kristinuskon viralliseksi uskonnoksi. Bysantin valtakunta tunnettiin monimutkaisista poliittisista ja uskonnollisista rakenteistaan, rikkaasta taiteestaan ja arkkitehtuuristaan sekä merkittävästä panoksestaan länsimaiselle sivilisaatiolle.

Termi "bysanttilainen" on johdettu Bysantin kaupungin nimestä, joka perustettiin 700-luvulla. eKr. ja myöhemmin siitä tuli Itä-Rooman valtakunnan pääkaupunki. Imperiumille oli ominaista monimutkainen hallintojärjestelmä, jossa keisari oli huipulla ja useita virkamiehiä ja aatelisia hänen alapuolellaan. Imperiumi oli myös jaettu teemoihin tai provinsseihin, joita kutakin hallitsi keisarin nimittämä kuvernööri.

Bysantin kulttuuriin vaikutti voimakkaasti kristinusko, ja valtakunta tunnettiin kauniista kirkoistaan, luostareistaan ja muista uskonnollisista rakennuksistaan. Bysanttilaiset olivat myös taitavia maalaamisessa, mosaiikissa ja käsikirjoituksissa. Imperiumin pääkaupunki Konstantinopoli oli keskiajalla yksi suurimmista ja vauraimmista kaupungeista maailmassa, ja siellä asui yli miljoona ihmistä.

Bysantin valtakunta tunnettiin myös sotilaallisesta kyvystään, ja se taisteli lukuisia sotia erilaisia vihollisia, mukaan lukien persialaiset, arabit ja normannit. Monista saavutuksistaan huolimatta valtakunta kuitenkin heikkeni 1100-luvulla ja joutui lopulta ottomaanien turkkilaisten käsiin vuonna 1453 jKr. Siitä huolimatta Bysantin perintö vaikuttaa edelleen länsimaiseen sivilisaatioon tähän päivään asti, erityisesti taiteen, arkkitehtuurin ja uskonnon aloilla.