Digitigradismin hämmästyttävä sopeutuminen eläimiin

Digitigradismi on termi, jota käytetään kuvaamaan joidenkin eläinten, kuten matelijoiden ja sammakkoeläinten kykyä liikuttaa sormiaan (sormiaan tai varpaita) siten, että ne voivat tarttua pintoihin tai kiivetä niihin. Tämä voidaan havaita lajeilla, kuten gekoilla, kameleonteilla ja joillakin käärme- ja liskolajeilla.

Digigradismissa sormet voivat taipua ja taipua useisiin suuntiin, jolloin eläin voi tarttua ja ryömimään pintoja pitkin helposti. Tämä on toisin kuin muut liikkumismuodot, kuten kävely tai juoksu, jotka riippuvat koko kehon liikkeistä yksittäisten raajojen sijaan.

Digitigradismia nähdään usein lajeissa, jotka elävät puissa tai kivisissä ympäristöissä, joissa kyky kiivetä ja tarttuminen pintoihin on tärkeää selviytymisen kannalta. Se on myös tärkeä sopeutuminen monille lajeille, jotka pystyvät muuttamaan väriä tai rakennetta sulautuakseen ympäristöönsä, koska ne voivat käyttää sormiaan tarttumiseen ja ryömimään oksiin tai kiviin ilman, että niitä havaitaan.