Hallidayn kieliteorian ja sosiaalisten suhteiden ymmärtäminen

Halliday on kielitieteessä käytetty termi kuvaamaan tapaa, jolla kieltä käytetään sosiaalisten suhteiden luomiseen ja sosiaalisten hierarkioiden ylläpitämiseen. Kielitieteilijä Kenneth Halliday esitteli sen ensimmäisen kerran 1970-luvulla, ja siitä lähtien se on otettu laajalti käyttöön pragmatiikan alalla. Hallidayn teoriassa kieli nähdään työkaluna sosiaalisen identiteetin ja vallan dynamiikan rakentamiseen. Hän väittää, että puhujat käyttävät kieltä asettaakseen itsensä suhteessa muihin ja neuvotellakseen suhteistaan heihin. Tämä voi sisältää tiettyjen sanojen tai ilmaisujen käyttämisen dominoivan tai alisteisen aseman vahvistamiseksi tai solidaarisuuden tai yhteisen identiteetin tunteen luomiseksi.

Hallidayn teorialla on ollut vaikutusta kielen ja vallan tutkimuksessa, ja sitä on sovellettu monenlaisiin yhteyksiin, kuten poliittisista puheista jokapäiväiseen keskusteluun. Sitä on myös käytetty syrjäytyneiden ryhmien, kuten naisten ja vähemmistöjen, kielen analysoimiseen ja sen ymmärtämiseen, kuinka he käyttävät kieltä haastaakseen hallitsevia valtarakenteita.