Imaamien merkitys islamissa

Imaami (arabia: إمام) on islamin uskonnollinen ja poliittinen arvonimi, jota käytetään muslimiyhteisön johtajasta. Termi on johdettu arabian sanasta "imāmah", joka tarkoittaa "johtajuutta" tai "komentoa". Sunni-islamissa imaami on uskonnontutkija, joka johtaa seurakunnan rukouksia moskeijassa ja antaa hengellistä ohjausta yhteisölle. Shiialaisessa islamissa imaami on jumalallinen johtaja, jonka Jumala on nimittänyt ohjaamaan yhteisöä ja tulkitsemaan islamilaista lakia.

Sekä sunni- että shiiaperinteessä imaamilla on ratkaiseva rooli muslimiyhteisön uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. He ovat vastuussa seurakunnan rukousten johtamisesta, islamilaisen lain tulkinnasta, hengellisestä ohjauksesta ja yhteisön edustamisesta uskonnollisissa ja poliittisissa asioissa. Imaamin odotetaan myös tuntevan islamilaisen oikeuskäytännön, teologian ja Koraanin sekä näyttävän yhteisölle esimerkkiä hurskaudellaan ja moraalisella luonteeltaan.

Sunni-islamissa yhteisö valitsee imaamin tietonsa, hurskauden perusteella. ja johtajuuden ominaisuuksia. Shia-islamissa imaamin uskotaan olevan jumalallisesti määrätty ja erehtymätön, ja sitä pidetään yhteisön henkisenä ja poliittisena johtajana. Imaami on keskeinen käsite shiialaisessa islamissa, ja imaami nähdään muslimiyhteisön laillisena johtajana ja islamilaisen lain tulkkina.

Imaamin tehtävänä islamissa on kaiken kaikkiaan tarjota henkistä ohjausta, tulkita islamilaista lakia ja johtaa yhteisöä rukouksessa ja palvonnassa. Heidän odotetaan tuntevan islamilaisen perinteen ja näyttävän yhteisölle esimerkkiä hurskaudellaan ja moraalisella luonteeltaan.