Muinaisen Kaldean salaisuuksien paljastaminen: Katsaus maan ja sen ihmisten historiaan ja merkitykseen

Kaldea on Raamatussa käytetty termi viittaamaan kaldealaisten maahan, joka oli Mesopotamiassa (nykyisen Irakissa) noin vuonna 2500 eKr. asunut ryhmä ihmisiä. Kaldealaiset olivat tunnettuja edistyneestä tähtitieteen ja matematiikan tiedosta sekä ennustamisen ja taikuuden taidoistaan. Heidät tunnettiin myös poliittisesta voimastaan ja sotilaallisesta kyvystään, ja heillä oli merkittävä rooli muinaisen Lähi-idän historiassa.

Raamatussa kaldealaiset mainitaan useissa kirjoissa, kuten Jeremiassa, Hesekielissä ja Danielissa. Näissä kirjoissa kaldealaiset esitetään voimakkaana ja vaikutusvaltaisena kansana, joka on mukana muinaisten israelilaisten poliittisessa ja uskonnollisessa elämässä. Profeetat Jeremia ja Hesekiel puhuvat molemmat kaldealaisia vastaan heidän sorron ja epäjumalanpalveluksen vuoksi, kun taas Danielin kirja sisältää tarinoita kaldealaisista virkamiehistä, jotka nousevat valtaan Babylonian valtakunnan hovissa.

Sana "Kaldea" on johdettu heprean sanasta "Kasdim", joka tarkoittaa "itä" tai "Aasia". Termiä käytettiin viittaamaan kaldealaisten maahan sekä laajempaan Mesopotamian alueeseen. Nykyaikana termiä "kaldea" on käytetty viittaamaan kaldealaisten muinaiseen sivilisaatioon, ja se yhdistetään usein maagisiin ja mystisiin käytäntöihin, jotka olivat osa heidän kulttuuriaan.