Golemin voima ja vaarat: juutalaisen mytologian ja keinotekoisten elämänmuotojen tutkiminen

Golem (heprea: גולם, monikko: golemim) on juutalaisesta mytologiasta peräisin oleva olento, jonka sanotaan luodun elottomasta aineesta, kuten savesta tai pölystä, ja herätetty henkiin uskonnollisten rituaalien tai magian avulla. Itse sana "golem" tulee heprean sanasta "gelem", joka tarkoittaa "raaka-ainetta". Legendassa tunnetuin golem on 1500-luvun rabbi ja tutkija Judah Loew ben Bezalel, joka tunnetaan myös nimellä Prahan Maharal. Tarinan mukaan rabbi Loew loi savesta golemin suojellakseen Prahan juutalaista yhteisöä vainolta. Hän kirjoitti sanan "emet" (totuus) golemin otsaan, mikä herätti sen henkiin. Golemista tuli kuitenkin lopulta hallitsematon, ja se piti poistaa käytöstä poistamalla sanan "emet" ensimmäinen kirjain, jolloin jäljelle jäi vain sana "met" (kuolema).

Golemit yhdistetään usein ajatukseen keinotekoisten elämänmuotojen tai robottien luomisesta, ja niitä on käytetty kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa vertauskuvana vaaroille, joita esiintyy Jumalan leikkiä tai ihmisen hallinnan ulkopuolella olevien voimien peukalointia. Ne edustavat myös uskon voimaa ja inhimillisen tiedon ja ymmärryksen rajoja.