Varronin menetelmien ymmärtäminen sensuroidulle datalle selviytymisanalyysissä

Varronian on tilastollinen tekniikka, jota käytetään mallin parametrien arvioimiseen, kun tiedot sensuroidaan, mikä tarkoittaa, että osa havainnoista on vain osittaisia tai epätäydellisiä. Sitä käytetään yleisesti selviytymisanalyysissä, jossa tavoitteena on arvioida tapahtuman todennäköisyys ajan mittaan, mutta kaikilla yksilöillä ei ole yhtä paljon aikaa tarkkailla.

Varronin menetelmä perustuu ajatukseen käänteisestä todennäköisyyspainotuksesta, joka mahdollistaa puuttuvan tiedon arvioinnin käyttämällä havaittua dataa ja sensuroinnin todennäköisyyttä. Menetelmä on nimetty tilastotieteilijä David Varronianin mukaan, joka otti sen käyttöön ensimmäisen kerran 1970-luvulla.

Eloonjäämisanalyysissä Varronin menetelmällä voidaan arvioida eloonjäämisfunktiota tai vaarasuhdetta, jotka kuvaavat tapahtuman todennäköisyyttä ajan kuluessa. Sitä voidaan käyttää myös arvioimaan muita kiinnostavia määriä, kuten keskimääräistä eloonjäämisaikaa tai tietyn ajan jälkeen selviytyneiden yksilöiden osuutta.

Varronin menetelmällä on useita etuja muihin sensuroidun tiedon käsittelymenetelmiin verrattuna, mukaan lukien sen kyky käsitellä monimutkaisia sensurointimallit ja sen joustavuus eri mallien sallimisessa sensuroidulle ja sensuroimattomalle datalle. Se voi kuitenkin olla laskennallisesti intensiivistä, eikä se välttämättä sovellu hyvin suurille tietojoukoille.