Arkeotheriumin paljastaminen: Eoseenikauden muinainen peto

Archaeotherium (tarkoittaa "muinaista petoa") on sukupuuttoon kuollut suuri, kasvinsyöjäinen nisäkäs, joka eli eoseenikaudella, noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Se löydettiin 1800-luvun lopulla Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta, ja sen jälkeen sitä on löydetty monista muista osista maailmaa.

Archaeotherium kuului Perissodactyla-lahkoon, johon kuuluvat nykyhevoset, sarvikuonot ja tapiirit. Se ei kuitenkaan ole läheistä sukua yhdellekään nykyään elävälle nisäkkäälle. Sen vartalon muoto oli samanlainen kuin sarvikuonolla, mutta sillä oli pidemmät jalat ja siro rakenne. Se asui todennäköisesti metsissä ja niityillä ruokkien kasveja ja hedelmiä.

Archaeotherium tunnetaan monista hyvin säilyneistä fossiileista, kuten kalloista, leuoista, hampaista ja raajojen luista. Nämä fossiilit ovat antaneet arvokasta tietoa nisäkkäiden kehityksestä eoseenikauden aikana ja auttaneet tutkijoita ymmärtämään aikansa ekologisia ja ympäristöolosuhteita.