Kinon ymmärtäminen elokuvatutkimuksessa

Kino on elokuvatutkimuksessa käytetty termi kuvaamaan kameran liikkeiden ja editointitekniikoiden käyttöä liikkeen tai sujuvuuden tunteen luomiseksi kohtauksessa. Termi "kino" tulee venäjän sanasta "liikettä", ja sitä käytetään usein kuvaamaan tapaa, jolla kamerat liikkuvat avaruudessa tai tapaa, jolla kuvia muokataan yhdessä, jotta saadaan aikaan virtauksen tai jatkuvuuden tunne.

Joitakin yleisiä esimerkkejä elokuvat sisältävät:

1. Kameran panorointi: Kameran panorointi on kameran vaakasuora liike, jossa kamera liikkuu kehyksen toiselta puolelta toiselle. Tätä voidaan käyttää näyttämään katsojalle laajakulmanäkymä kohtauksesta tai seuraamaan hahmoa sen liikkuessa avaruudessa.
2. Kameran kallistus: Kameran kallistus on kameran pystysuuntaista liikettä, jossa kamera liikkuu ylös tai alas kehyksessä. Tätä voidaan käyttää korostamaan tiettyjä kohtauksen elementtejä, kuten hahmon ilmettä tai vuoropuhelua.
3. Dollyt: Dolly on kameran liike, jossa kameraa liikutetaan dollyssa, mikä luo tasaisen ja sujuvan liikkeen. Tätä voidaan käyttää luomaan intiimiyden tai läheisyyden tunne hahmojen kanssa tai korostamaan kohtauksen tietyn elementin merkitystä.
4. Seurantaotos: Seurantalaukaus on kameran liike, jossa kamera seuraa hahmoa, kun tämä liikkuu avaruudessa. Tätä voidaan käyttää luomaan vauhtia tai energiaa kohtaukseen tai näyttämään katsojalle eri hahmojen välistä suhdetta.
5. Leikkaukset: Leikkaus on editointitekniikka, jossa editori leikkaa pois otoksesta toiseen, usein näyttääkseen eri näkökulman tai elementin kohtauksen sisällä. Tätä voidaan käyttää lisäämään kohtaukseen vaihtelua ja mielenkiintoa tai korostamaan tiettyjä elementtejä tai teemoja.

Kino on kaiken kaikkiaan tärkeä osa elokuvan kieltä, ja sitä voidaan käyttää monenlaisten tehosteiden ja tunnelmien luomiseen kohtaukseen. Käyttämällä kameran liikkeitä ja editointitekniikoita tehokkaasti elokuvantekijät voivat luoda liikkeen ja sujuvuuden tunteen, joka sitoo katsojaa ja parantaa yleistä katselukokemusta.