Lapin ymmärtäminen: saamelaisten alkuperäiskieli

Lapin kieli eli saame on alkuperäiskansojen kieli, jota puhuvat saamelaiset, jotka asuvat Skandinavian arktisilla alueilla, mukaan lukien Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Se on suomalais-ugrilainen kieli, joka on sukua suomen ja viron kielille, mutta ei muualla Euroopassa puhutuille indoeurooppalaisille kielille.
Lapin kielessä on useita murteita, joista jokaisella on oma kielioppinsa ja sanastonsa. Eniten puhuttu murre on pohjoissaame, jota puhutaan Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Muita murteita ovat Ruotsissa ja Norjassa puhuttu luulansaame sekä Suomessa ja Venäjällä puhuttu koltansaame.
Lappiin on vaikuttanut saamelaisten asuinalueiden hallitsevien kulttuurien kielet, kuten norja, ruotsi ja venäjä . Tästä johtuen monet saamenpuhujat ovat kaksi- tai kolmikielisiä ja puhuvat sekä lappia että maansa hallitsevaa kieltä.
Lapin kieli on kulttuurisesta ja kielellisestä merkityksestään huolimatta ollut tukahdutuksen ja syrjäytymisen kohteena läpi historian. 1800- ja 1900-luvun alussa lapin kielen käyttöä ei suositeltu kouluissa ja muissa virallisissa yhteyksissä, ja monet saamelaislapset joutuivat hylkäämään kielensä ja kulttuurinsa sulautuakseen hallitsevaan yhteiskuntaan. Nykyään kuitenkin pyritään elvyttämään ja edistämään lapin kielen koulutusta ja kulttuurin säilyttämisohjelmia.