Ylikirjallisuuden vaarat: koristeellisen kirjoittamisen ymmärtäminen ja välttäminen

Ylikirjallisuus on termi, jota käytetään kuvaamaan liian koristeellista, kukkaista tai itsetietoista kirjoittamista. Se voi sisältää monimutkaisen sanaston, mutkaisten lauserakenteiden ja liian runollisen kielen käyttämisen yrittäessä kuulostaa kirjallisemmalta tai hienostuneemmalta. Ylikirjallisuus voidaan nähdä eräänlaisena vaikutuksen muotona, ja se voi heikentää kirjoituksen selkeyttä ja saavutettavuutta.

Joitakin yleisiä ylikirjallisuuden merkkejä ovat:

1. Käytä ammattislangia tai teknisiä termejä, jotka eivät ole välttämättömiä tekstin merkityksen kannalta.
2. Sisällytetään tarpeettoman monimutkaisia lauserakenteita, kuten pitkiä lauseita tai sisäkkäisiä lauseita.
3. Liian muodollisen tai arkaaisen kielen käyttäminen, joka ei ole tyypillistä jokapäiväiselle puheelle.
4. Liian monien adjektiivien ja adverbejen käyttäminen kuvaamaan kohtauksen tai hahmon jokaista yksityiskohtaa.
5. Sisältää tarpeettomia kuvauksia tai selityksiä, jotka eivät edistä juonen tai paljasta tärkeää tietoa.

Ylikirjallisuus voi olla ongelma kirjoittajille, koska se voi saada heidän työnsä näyttämään vaatimattomalta, omahyväiseltä tai vaikeasti ymmärrettävältä. Se voi myös viedä huomion pois tekstin keskeisestä viestistä tai teemasta ja se voi heikentää kirjoittajan äänen uskottavuutta. Ylikirjallisuuden välttämiseksi kirjoittajien tulisi keskittyä käyttämään selkeää, tiivistä kieltä, joka välittää tarkasti heidän tarkoitetun merkityksensä, ja heidän tulee ottaa huomioon yleisönsä tarpeet ja odotukset.