Carucagen historia, keskiaikainen maa- ja omaisuusvero

Carucage on keskiaikainen vero, joka kannettiin maan ja muun omaisuuden arvosta. Se otettiin käyttöön Englannissa 1100-luvulla, ja sitä käytettiin kruunun tulojen keräämiseen. Vero perustui maan arvoon eikä sen tuottamiin tuloihin, ja sen maksoi maan omistaja eikä vuokralainen.

Sana "carucage" on johdettu vanhan ranskan sanasta "carucage", mikä tarkoittaa "maaveroa". Sitä käytettiin kuvaamaan erilaisia maanomistajilta perittyjä veroja, mukaan lukien maan arvovero, vero maanomistajan omistamien eläinten lukumäärästä ja vero maapalstan tuottamista tuloista.

Carucage oli kruunun tärkeä tulonlähde keskiajalla, ja sitä käytettiin useiden kuninkaallisten kulujen rahoittamiseen, mukaan lukien sotilaskampanjat, linnojen ja muiden rakennusten rakentaminen sekä oikeudenkäyttö. Veron keräsivät kuninkaan virkamiehet, jotka olivat vastuussa kunkin maan arvon arvioimisesta ja veron perimisestä omistajalta.

Ajan mittaan autovero korvattiin muilla verotusmuodoilla, kuten maallikkotuella ja poll vero, joka perustui tietyn alueen tuloihin tai väestöön eikä maan arvoon. Nykyään sanaa "carucage" ei enää käytetä nykyaikaisessa englannissa, mutta se tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen keskiaikaisen Englannin talous- ja hallintokäytäntöihin.