Obolin historia ja merkitys antiikin Kreikassa

Obolus (monikko: oboli) on antiikin kreikkalainen valuuttayksikkö. Se oli pieni hopea- tai pronssinen kolikko, jolla maksettiin jokapäiväisiä ostoksia, kuten ruokaa ja juomia. Sana "obolus" tulee kreikan sanasta "obolos", joka tarkoittaa "kolikkoa".

Obolin käyttö valuutan muotona juontaa juurensa 6. vuosisadalta eKr., antiikin Kreikan arkaaisen ajanjakson aikana. Tuolloin obolit valmistettiin elektronista, luonnollisesta kullan ja hopean lejeeringistä. Myöhemmin, klassisen kauden aikana (5.-4. vuosisadalla eKr.), obolit tehtiin hopeasta ja pronssista.

Obolit jaettiin pienempiin yksiköihin, joita kutsutaan "drakmoiksi", jotka jaettiin edelleen "oboloiksi". Yksi drakma vastasi kuutta obolia. Oboluksen arvo vaihteli paikasta ja ajanjaksosta riippuen, mutta sen arvo oli yleensä noin 1/16 drakmasta.

Obolin käyttö rahana väheni hellenistisellä kaudella (3.-1. vuosisatoja eKr.), koska suuremmat nimellisarvot kolikot yleistyivät. Sanaa "obolus" käytettiin kuitenkin edelleen kreikaksi pienten rahamäärien tai muiden esineiden mittayksikkönä.