Badgir: Perinteinen persialainen arkkitehtoninen elementti jäähdytykseen ja ilmanvaihtoon

Badgir (persiaksi: بادگیر) on tuulensieppaaja, perinteinen arkkitehtoninen elementti, jota käytettiin muinaisessa Persiassa (nykyisessä Iranissa) pyydystämään ja ohjaamaan viileitä tuulia rakennuksiin kuumina kesäkuukausina. Se on tyypillisesti korkea, kapea rakenne, jonka kaikilla sivuilla on aukot, jotka mahdollistavat tuulen pääsyn ja ohjauksen rakennukseen kanavien ja tuuletusaukkojen kautta. Badgir löytyy usein perinteisistä persialaisista kodeista, erityisesti Iranin autiomaa-alueilla, missä ilmasto on kuuma ja kuiva kesällä.

Padgir toimii tuulen tarjoaman luonnollisen ilmanvaihdon avulla rakennuksen jäähdyttämiseen. Tuuli tulee sisään badgiriin joka puolella olevien aukkojen kautta ja ohjataan sitten tuuletusaukkojen ja kanavien kautta, jotka ohjaavat sen rakennukseen. Kun tuuli kulkee tuuletusaukkojen läpi, se jäähdyttää rakennuksen sisäilmaa ja tarjoaa ilmastointilaitteen kaltaisen jäähdytysvaikutuksen. Badgir auttaa myös vähentämään rakennuksen lämmönhyötyä estämällä suoran auringonvalon ja tarjoamalla varjoa.

Toiminnallisen tarkoituksensa lisäksi badgiria pidetään tärkeänä arkkitehtonisena elementtinä perinteisessä persialaisessa suunnittelussa. Se on usein koristeltu monimutkaisilla kaiverruksilla ja koristeilla, ja sitä pidetään eleganssin ja hienostuneisuuden symbolina. Badgiriä on käytetty monissa kuuluisissa historiallisissa rakennuksissa Iranissa, kuten Golestanin palatsissa Teheranissa ja Nasir-ol-Molkin moskeijassa Shirazissa.

Kaiken kaikkiaan badgir on tärkeä osa perinteistä persialaista arkkitehtuuria, jota on käytetty vuosisatojen ajan tarjoavat jäähdytystä ja ilmanvaihtoa kuumassa ja kuivassa ilmastossa. Sen ainutlaatuinen muotoilu ja toiminnallinen tarkoitus ovat tehneet siitä suositun elementin monissa historiallisissa rakennuksissa Iranissa, ja sitä käytetään edelleen myös nykyaikana.