Keskiaikaisen Euroopan kartanojärjestelmän ymmärtäminen

Manorial on sana, joka on johdettu latinan sanasta "manerium", joka tarkoittaa "asuinpaikkaa" tai "tilaa". Keskiaikaisessa historiassa kartano oli omavarainen tila, joka sisälsi herran asunnon, viljelysmaan, laitumet ja maaorjakodit. Kartanonherra omisti maan ja sitä hoitavat maaorjat, ja vastineeksi työstään maaorjat saivat suojelua, oikeutta ja asuinpaikan.

Kartanojärjestelmä oli hallitseva sosiaalinen ja taloudellinen rakenne keskiaikaisessa Euroopassa, erityisesti Englannissa ja Ranskassa. Sille oli ominaista hierarkkinen suhde kartanon herran ja kartanolla asuvien ja työskennelleiden maaorjien välillä. Maan herra omisti ja maaorjien velvollisuutena oli työskennellä sitä vastineeksi omista tonteistaan ja suojelustaan. Kartanojärjestelmä oli omavarainen järjestelmä, jossa herra ja maaorjat riippuivat toisistaan selviytyäkseen.

Kartanojärjestelmä heikkeni 1300- ja 1400-luvuilla, kun feodalismi väistyi keskitetymmillä hallintomuodoilla sekä kaupunkien ja kaupan nousulla. Kartanojärjestelmän perintö näkyy kuitenkin edelleen nykyajan käsitteessä "kartano" tai varakkaan yksilön tai perheen omistama suurtila.