Kielen taivutuksen ymmärtäminen
Kielitieteessä taivutus viittaa tapaan, jolla sanoja muutetaan osoittamaan kieliopillista tietoa, kuten aikamuotoa, tapausta, sukupuolta tai numeroa. Taivutus sisältää päätteiden tai etuliitteiden lisäämisen sanojen juuriin tai varsiin uusien muotojen luomiseksi, jotka välittävät erilaisia merkityksiä. Esimerkiksi verbi "juoksu" voidaan taivuttaa muodostamaan nykyinen aika "juoksu", menneisyys "juoksu" ja yksikön kolmannen persoonan nykyinen aika "juoksu".
Luonnollisessa kielenkäsittelyssä ja laskennallisessa lingvistiikassa taivutus on usein käytetään synonyyminä morfologiselle analyysille, joka on prosessi, jossa tunnistetaan sanan yksittäiset komponentit ja niiden suhteet toisiinsa. Esimerkiksi lauseessa "Kissa jahtasi hiirtä" sanat "kissa" ja "hiiri" ovat taivutettuja muotoja sanoista "kissa" ja "hiiri" jälkiliitteillä "-s" ja "-e". osoittavat monikon ja kolmannen persoonan yksikön muodot.
Taivutus voi viitata myös tapaan, jolla sana lausutaan tai painotetaan, kuten ero "pitkien" ja "lyhyiden" vokaalien välillä englannissa. Esimerkiksi sana "bit" voidaan taivuttaa niin, että sillä on pitkä "i"-ääni sanassa "bite" tai lyhyt "i"-ääni sanassa "bittinen".
Yhteenvetona, taivutus on kielellinen prosessi, joka sisältää muokkaamalla sanoja ilmaisemaan kieliopillisia tietoja, kuten aikamuotoa, kirjainta, sukupuolta tai numeroa, ja se voi myös viitata tapaan, jolla sana lausutaan tai painotetaan.
Tykkään tästä
En tykkää tästä
Ilmoita sisältövirheestä
Osake
Kielitieteessä taivutus viittaa tapaan, jolla sanoja muutetaan osoittamaan kieliopillisia tietoja, kuten jännitystä, tapausta, sukupuolta, numeroa ja mielialaa. Taivutusmorfologia on tutkimus näistä taivutuksista ja siitä, miten niitä käytetään merkityksen välittämiseen.
Taivutus on termi, jota käytetään kuvaamaan sitä, missä määrin kieli käyttää taivutusmorfologiaa ilmaisemaan kieliopillista tietoa. Kielet voidaan luokitella joko voimakkaasti taivutettuihin tai heikosti taivutettuihin sen mukaan, missä määrin ne käyttävät taivutusmorfologiaa.
Voimakkaasti taivutetuissa kielissä, kuten latinassa ja arabiassa, on suuri määrä taivutusliitteitä, jotka lisätään sanoihin osoittamaan kielioppitietoa. Esimerkiksi latinan kielessä sana "amare" (rakastaa) voidaan taivuttaa osoittamaan aihetta (rakastan), kohdetta (sinä rakastat) tai verbiaikaa (rakastin).
Heikosti taivutetut kielet, kuten englanti ja ruotsi, käyttävät taivutusmorfologiaa paljon harvemmin ja luottavat sen sijaan enemmän sanajärjestykseen ja funktiosanoihin välittääkseen kieliopillista tietoa. Esimerkiksi englannin kielessä sana "rakastaa" ei muuta muotoa osoittamaan aihetta tai objektia, vaan pikemminkin kontekstia ja sanajärjestystä käytetään osoittamaan tätä tietoa.
Kaiken kaikkiaan taivutettavuus on mitta siitä, kuinka paljon kieli luottaa taivutusmorfologia ilmaisemaan kieliopillista tietoa, jossa voimakkaasti taivutetut kielet käyttävät enemmän taivutusliitteitä ja heikosti taivutetut kielet käyttävät vähemmän taivutusliitteitä.
Tykkään tästä
En tykkää tästä
Ilmoita sisältövirheestä
Osake
