Anabaptistien radikaalit uskomukset ja käytännöt

Anabaptistit olivat ryhmä protestanttisia kristittyjä, jotka syntyivät 1500-luvulla, erityisesti Sveitsissä ja Saksassa. Nimi "anabaptisti" tulee kreikan sanoista "ana", joka tarkoittaa "uudelleen" ja "baptizo", joka tarkoittaa "kastaa". Tämä viittaa heidän uskomukseensa, että aikuiset tulisi kastaa uudelleen sen jälkeen, kun he ovat tehneet tietoisen päätöksen seurata Jeesusta Kristusta.

Anabaptistit olivat osa radikaalia uskonpuhdistusta, liikettä, joka pyrki uudistamaan kirkkoa ja yhteiskuntaa perustuen heidän ymmärrykseensä Raamatusta ja Jeesuksen opetuksia. He hylkäsivät monet vakiintuneiden kirkkojen perinteisistä käytännöistä ja uskomuksista, kuten lapsikasteen, sakramenttien käytön ja valtionkirkon auktoriteetin. Sen sijaan he korostivat henkilökohtaista kääntymystä, aikuisten kastetta ja yksinkertaisen, pyhän elämän tärkeyttä.

Joitakin anabaptistien keskeisiä uskomuksia ja käytäntöjä ovat:

1. Aikuisten kaste: Anabaptistit uskoivat, että vain aikuiset, jotka ovat tehneet tietoisen päätöksen seurata Jeesusta Kristusta, tulisi kastaa. He hylkäsivät lapsikasteen kelpaamattomana käytäntönä, joka ei vastannut Raamatun opetuksia.
2. Uskovien kirkko: Anabaptistit uskoivat, että kirkon tulisi koostua vain uskovista sen sijaan, että se sisältäisi sekä uskovia että ei-uskovia. He hylkäsivät ajatuksen valtiokirkosta, joka asetti auktoriteettinsa yhteiskunnalle.
3. Erottaminen maailmasta: Anabaptistit uskoivat, että kristittyjen tulisi erottaa itsensä maailmasta ja elää pyhää elämää. Tämä merkitsi monien yhteiskunnan tapojen ja käytäntöjen hylkäämistä, kuten hienojen vaatteiden käyttämistä tai sotaan osallistumista.
4. Vastustamattomuus: Anabaptistit uskoivat, että kristittyjen ei pitäisi vastustaa pahaa väkivallalla, vaan pikemminkin kääntää toinen poski ja luottaa Jumalan oikeuteen. Tämä johti siihen, että heidän uskomuksiaan vastustajat vainosivat ja usein tappoivat heitä.
5. Tavaroiden yhteisö: Anabaptistit uskoivat, että kristittyjen tulisi jakaa omaisuutensa ja elää tavarayhteisössä, jossa kaikki asiat pidettiin yhteisenä. Tämä perustui heidän tulkintaan Apostolien teoista 2:44-45 ja 4:32-35, jotka kuvaavat varhaiskristillistä yhteisöä, joka jakoi omaisuutensa ja elää sopusoinnussa keskenään.

Anabaptistit kohtasivat ankaraa vainoa 1500- ja 1700-luvuilla, erityisesti Sveitsi ja Saksa. Monet tapettiin tai pakotettiin pakenemaan kodeistaan paeta vainoa. Tästä huolimatta heidän liikkeensä kasvoi edelleen ja levisi muualle Eurooppaan ja sen ulkopuolelle. Nykyään monet kirkkokunnat juontavat juurensa anabaptistiliikkeeseen, kuten amishit, mennoniitit ja veljet Kristuksessa.