Babylonin muinainen kaupunki: Vallan, vaurauden ja tuhon symboli

Babylon oli kaupunki muinaisessa Mesopotamiassa (nykyisen Irakissa), joka rakennettiin yli 4000 vuotta sitten. Se oli Uus-Babylonian valtakunnan pääkaupunki, joka hallitsi suurta osaa muinaisesta Lähi-idästä 6.-4. vuosisadalla eaa. Kaupunki oli kuuluisa upeasta arkkitehtuuristaan, mukaan lukien kuuluisa Ishtar-portti ja Baabelin torni.
Nimi "Babylon" tulee akkadilaisesta sanasta "Babilu", joka tarkoittaa "Jumalan porttia". Kaupunki tunnettiin uskonnollisesta ja kulttuurisesta merkityksestään sekä poliittisesta vallastaan ja taloudellisesta hyvinvoinnistaan. Se oli tärkeä kaupan ja kaupan keskus, ja sen vaikutus ulottui kauas muinaisen Lähi-idän ulkopuolelle. Raamatussa Babylon mainitaan sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tuomion ja tuhon paikkana. Jesajan kirja profetoi Babylonin kukistumisen, ja Ilmestyskirja kuvailee lopun aikoja Babylonin vankeudeksi ja suuren huoran (Babylon) nousuksi, jonka Jumala tuhoaa.
Nykyään muinaisen Babylonin paikka on sijaitsee nykyisessä Irakissa lähellä Hillahin kaupunkia. Arkeologit ovat kaivaneet sen, ja sitä pidetään yhtenä maailman tärkeimmistä arkeologisista kohteista. Raunioihin kuuluvat kuuluisa Ishtarin portti, Nebukadnessarin palatsi ja Mardukin temppeli, muiden rakenteiden joukossa.
Babylonista on myös tullut symbolinen nimi mille tahansa suurelle ja voimakkaalle kaupungille tai valtakunnalle, jota pidetään turmeltuneena ja sortavana. Tässä mielessä termiä "Babylon" käytetään usein vertauskuvallisesti kuvaamaan nykyajan kaupunkeja tai yhteiskuntia, joiden katsotaan olevan pahojen voimien hallinnassa tai joille on ominaista ylellisyys, liiallisuus ja moraalinen rappeutuminen.