Padishahin tittelin historia ja merkitys

Padishah (persiaksi: پادشاه, lausutaan [pādisɑh]) on nimike, jota käytetään Persiassa (nykyisin Iran) ja muissa Lähi-idän osissa viittaamaan hallitsijaan tai keisariin. Sana on johdettu vanhan persialaisen sanan "padishah", joka tarkoittaa "kuningasta" tai "keisaria".

Padishah-titteliä käyttivät Kyros Suuren 6. vuosisadalla eKr. perustaman Achaemenid-imperiumin hallitsijat. Akhemenidikuninkaat tunnettiin nimellä Padishahs, ja he hallitsivat valtavaa valtakuntaa, joka ulottui Indus-joesta idässä Traakiaan lännessä.

Akemenidi-imperiumin kukistumisen jälkeen Padisha-tittelin omaksuivat myöhemmät Persian valtakunnat, mukaan lukien Parthien ja Sassanian imperiumit. Näissä valtakunnissa Padishaa pidettiin jumalallisena hallitsijana, jonka jumalat asettivat hallitsemaan alamaisiaan.

Padishaa on käytetty myös muualla Lähi-idässä, kuten ottomaanien valtakunnassa, jossa se oli käytetään viittaamaan sulttaaniin tai keisariin. Nykyaikana nimikettä käytetään edelleen joissakin yhteyksissä, kuten Iranin Shahanshahin (kuninkaiden kuninkaan) nimessä.