Sionin merkitys juutalaisessa ja kristillisessä perinteessä

Sion (heprea: ציון, Tzion) on termi, jota käytetään heprealaisessa Raamatussa ja juutalaisessa perinteessä viittaamaan Jerusalemiin tai Israelin maahan. Sana on johdettu heprean juuresta "tsin", joka tarkoittaa "perustaa" tai "perustaa". Raamattuun Siion mainitaan ensimmäisen kerran Psalmissa 2:6, jossa on kirjoitettu: "Mutta minä olen asettanut kuninkaani. pyhällä Siionin kukkulallani." Tässä Siion on vertauskuva Jumalan asuinpaikasta, jossa Hän on perustanut valtakuntansa ja voidellut valitun kuninkaansa.

Ajan mittaan Siion-termi yhdistettiin Jerusalemiin ja koko Israelin maahan. Juutalaisessa perinteessä Siion nähdään Jumalan läsnäolon ja voiman symbolina, ja sitä käytetään usein vaihtokelpoisena nimen "Jerusalem" kanssa.

Kristillisessä perinteessä Sionia käytetään toisinaan viittaamaan kirkkoon tai uskovien yhteisöön vedoten Raamatun käsitys Siionista jumalallisen asuin- ja suojapaikkana. Tässä yhteydessä Sion nähdään vertauskuvana kristittyjen hengelliselle kodille, jossa he löytävät pelastuksen ja yhteyden Jumalan kanssa.