Unohtunut gastrofilismin teoria: mielen ja suolen välisen yhteyden tutkiminen

Gastrofilismi on termi, joka keksittiin 1900-luvun alussa kuvaamaan hypoteettista suhdetta mahan ja mielen välillä. Ajatus gastrofilismin taustalla oli, että vatsa, ei aivot, oli älyn ja tietoisuuden ensisijainen paikka.

Gastrofilismin käsitteen kehitti ranskalainen lääkäri ja filosofi Henri Piéron, joka väitti, että vatsa ei ollut vain ruoansulatuselin, mutta myös ajatuksen ja tunteen keskus. Piéronin mukaan vatsa kykeni käsittelemään tietoa ja tekemään päätöksiä aivoista riippumatta, ja se oli intuition, luovuuden ja muiden korkeampien kognitiivisten toimintojen lähde.

Tiedeyhteisö hylkäsi tuolloin suurelta osin gastrofilismin, ja se on ei enää pidetty pätevänä tieteellisenä teoriana. Jotkut gastrofilismin kannattajat väittävät kuitenkin edelleen, että vatsalla on tärkeä rooli henkisissä prosesseissa ja tunnekokemuksessa ja että mieli ja keho ovat tiiviimmin yhteydessä toisiinsa kuin perinteinen länsimainen lääketiede tunnustaa.