Dyofysiittikristologian ymmärtäminen: Jeesuksen Kristuksen kaksoisluonne

Dyofysiitti (kreikaksi: δυο, dyos, "kaksi" ja φύσις, phýsis, "luonto") on termi, jota käytetään kristillisessä teologiassa kuvaamaan Jeesuksen Kristuksen kaksoisluonnetta, sekä täysin inhimillistä että täysin jumalallista. Se yhdistetään usein kristologiseen inkarnaatiooppiin, jonka mukaan Jeesus on sekä Jumala että ihminen.

Kreikkalaiset kirkon isät, kuten pyhä Athanasius ja pyhä Kyrillos Aleksandrialainen, käyttivät ensin termiä Dyophysite erottaakseen toisistaan heidän kristologiansa perustui monofysiittien kristologiaan, jotka katsoivat, että Jeesuksella oli vain yksi luonto, joko jumalallinen tai inhimillinen. Dyofysiittien kanta korostaa, että Jeesuksella on kaksi luontoa, täysin inhimillinen ja täysin jumalallinen, mutta nämä luonnot eivät kuitenkaan ole erotettuja tai sekoittaneet, vaan ne yhdistyvät yhdeksi henkilöksi.

Tämä oppi vahvistettiin myöhemmin vuonna 451 jKr. Kalkedonin kirkolliskokouksessa, joka julisti, että Jeesus Kristus on "yksi ja sama Kristus, Poika, Herra, ainosyntyinen, tunnustettava kahdessa luonnossa, hämmentyneenä, muuttumattomana, jakamattomasti, erottamattomasti" (Kalkedonin uskontunnustus). Dyofysiittien asema on ollut hallitseva itäisen ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon kristologia, kun taas monofysiitit ovat kehittäneet oman erillisen kristologiansa.