Brunerin kognitiivisen kehityksen teoria: Ympäristön ja henkisten prosessien roolin ymmärtäminen

Bruner (1960) ehdotti kognitiivisen kehityksen teoriaa, joka korostaa ympäristön roolia yksilön henkisten prosessien muokkaamisessa. Brunerin mukaan lapset edistyvät useiden vaiheiden läpi, joista jokaiselle on ominaista yhä monimutkaisempi ajattelun ja ongelmanratkaisun muoto.

Brunerin teoria sisältää useita keskeisiä käsitteitä:

1. Rakennustelineet: Lapset oppivat parhaiten, kun heille annetaan asianmukaista tukea ja ohjausta uusien ideoiden ja tehtävien parissa. Tätä tukea tarjoavat usein paremmin tietävät muut, kuten vanhemmat tai opettajat.
2. Vastaanottovaihe: Tässä kognitiivisen kehityksen varhaisessa vaiheessa lapset keskittyvät vastaanottamaan tietoa ja ottamaan vastaan ympäröivää maailmaa. He eivät vielä pysty analysoimaan tai ymmärtämään monimutkaisia käsitteitä.
3. Varhaiset skeemat: Kun lapset alkavat ymmärtää ja luokitella kokemuksiaan, he kehittävät varhaisia skeemoja, jotka ovat henkisiä puitteita tiedon järjestämiselle. Nämä skeemat perustuvat usein konkreettisiin esineisiin ja tapahtumiin.
4. Myöhemmät skeemat: Kun lapset kasvavat ja saavat enemmän kokemusta, heidän skeemoistaan tulee abstraktimpia ja monimutkaisempia. He alkavat nähdä suhteita eri ideoiden ja käsitteiden välillä.
5. Assimilaatio ja mukautuminen: Bruner uskoi, että oppimiseen kuuluu sekä assimilaatio (uuden tiedon sisällyttäminen olemassa oleviin henkisiin kehyksiin) että mukautuminen (olemassa olevien henkisten puitteiden muuttaminen uuteen informaatioon sopivaksi).
6. Spiraaliopetussuunnitelma: Bruner ehdotti spiraalista opetussuunnitelmaa, jossa lapset tutustutaan samoihin käsitteisiin yhä monimutkaisemmilla tasoilla heidän vanhetessaan. Tämä antaa heille mahdollisuuden rakentaa aiempaan tietämykseensä ja ymmärrykseensä.

Brunerin teorialla on ollut merkittävä vaikutus koulutukseen ja lasten kehitystutkimukseen. Hänen ajatuksensa rakennustelineistä ja lapsille sopivan tuen tärkeydestä ovat vaikuttaneet opetusmenetelmiin ja opetussuunnitelmasuunnitteluun. Lisäksi hänen korostus ympäristön roolille kognitiivisen kehityksen muokkaajana on johtanut siihen, että varhaisten kokemusten ja ihmissuhteiden merkitys on korostunut lasten henkisten prosessien muokkaamisessa.